Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Teoksen nimi: Teemestarin kirja

Kirjoittanut: Emmi Itäranta

Ilmestymisvuosi: 2012

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Teos

Sivumäärä: 330 (pokkariversio)

Oma arvio: ★★★

"Vesi on kaikista elementeistä muuttuvaisin. Se ei pelkää palaa tulessa eikä haipua taivaalle, se ei epäröi särkyä sateena teräviin kallioihin tai hukkua mullan pimeään vaippaan. Se on kaikkien alkujen ja loppujen tuolla puolen." s. 279

Kuvittele itsesi tulevaisuuteen, jossa maailmasta on loppumassa makea vesi, talvista ei ole enää tietoakaan ja lämpötila on vuoden ympäri reilusta plussan puolella. Kuivuus on köyhdyttänyt maaperän ja ihmiset näkevät nälkää. On täytynyt tapahtua jotain katastrofaalista, kenties ilmastonmuutos, joka on ajanut maapallon ja sen ihmiskunnan tällaiseen tilanteeseen. Menneiltä ajoilta ja sen tapahtumista on kuitenkin saatavilla hyvin vähän tietoa. Kirjat kertovat lukijalleen valkeista talvista ja monesta muusta entisajan ihmeestä. Enää niitä ei kuitenkaan ole, vaan on vain tämä hetki ja todellisuus, jossa on taisteltava ja pidettävä itsensä sekä läheisensä jotenkin hengissä.

"Minä olen veden vartija. Minä olen teen palvelija. Minä olen muutoksen vaalija. En kahlitse sitä, mikä kasvaa. En takerru siihen, minkä on murennuttava. Teen tie on minun tieni." s.131

Teemestarin tytär Noria on yksi tällaisen tulevaisuuden ihmisistä. Hän kuuluu hyvin vanhaan teemestareiden sukuun ja on pian ottamassa paikkansa täysivaltaisena teemestarina. Ennen tätä hän saa kuulla isältään tarkoin varjellusta salaisuudesta, joka paljastuessaan saattaa muuttaa kaiken. Nuoresta iästään huolimatta Noria joutuu tekemään monia vaikeita päätöksiä. Isänsä kuoltua ja äitinsä muutettua toisaalle hänen on selvittävä yksin kaiken epävarmuuden keskellä. 

Kyliä hallitsee sotilasdiktatuuri, joka säännöstelee ihmisten vedenkäyttöä. Rikoksista pahimpana pidetään veden kätkemistä ja siten siihen syyllistyneille seuraa ankara rangaistus. Heidät leimataan yhteiskunnan vihollisiksi, joiden sinisellä ympyrällä merkityt talot kierretään kaukaa.  Erityisen tarkkailun alle sotilasvalta on tuntunut ottavan teemestarin talon. Mutta mikä tähän mahtaa olla syynä? Ja liittyykö Norian salaisuus jotenkin asiaan? 

"Salaisuudet syövät ihmisten välisiä siteitä. Toisinaan uskomme, että ne voivat myös rakentaa niitä: jos päästämme toisen hiljaiseen tilaan, jonka salaisuus on meihin tehnyt, emme enää ole siellä yksin." s. 205

Teemestarin kirja on Emmi Itärannan palkittu esikoisteos. Se antaa hyvin todentuntuisen kuvan maailmasta, joka voisi olla seurausta meidän aikamme valinnoista ja ilmastonmuutoksesta. Teoksen kerronta on hyvin kaunista ja kuvailevaa. Miljöö tulee hyvin esille ja lukija pystyy kuvittelemaan mielessään maiseman kirjan tapahtumille. Kirjan juoni taas ei jotenkin vienyt minua mukanaan. Välillä tuntui, ettei tapahdu oikein mitään. Lisäksi jotkin asiat, joita kirjassa käsiteltiin melko paljonkin jäivät vailla lopullista ratkaisuaan. 

Odotin todella paljon tältä teokselta, sillä olen lukenut siitä niin paljon hyviä arvosteluja. Alussa kirja vaikutti mielenkiintoiselta ja tapahtumat etenivät. Jossain kohtaa lukuintoni kuitenkin hiipui. Pidin kuitenkin kirjan loppuun asti jatkuvasta erittäin kauniskielisestä kerronnasta. Myös avoimeksi jäänyt lopetus oli mielenkiintoinen ratkaisu, sillä lukija voi itse muodostaa oman käsityksensä siitä. Lukukokemuksena tästä jäi kuitenkin jotain puuttumaan. Ehkä juuri liian korkeiksi osoittautuneet odotukset jättivät lukukokemuksen keskivertoiseksi. Missään nimessä tämä ei kuitenkaan ollut huono kirja, joten suosittelen ehdottomasti lukemaan. 

❤: Suvi

Beth O'Leary: Vaihtokauppa

Teoksen nimi: Vaihtokauppa

Kirjoittanut: Beth O'Leary

Suomentanut: Taina Wallin

Ilmestymisvuosi: 2020 (alkuperäinen teos), 2021 (suomennos)

Kustantaja: WSOY

Sivumäärä: 400

Oma arvio: ★★★★★

Jaksamisensa rajoilla taisteleva 29-vuotias Leena kokee töissä täydellisen romahduksen. Tämän jälkeen on selvää, ettei tilanne voi enää jatkua samalla tavalla. Leena määrätään kahdeksi kuukaudeksi lomalle, mutta hän ei tahdo hyväksyä asiaa. Siskonsa menehtymisen jälkeen hän on täyttänyt päivänsä työnteolla. Se on toiminut eräänlaisena pakotienä pois surusta. Mutta nyt kun töihin ei ole asiaa, valtaa Leenan valtava ahdistuksen tunne ja pelko. Olisiko vihdoinkin aika käydä läpi ne asiat, jotka siskon kuoleman jälkeen jäivät kesken? 

Leenan isoäiti 79-vuotias Eileen on hiljattain eronnut miehestään, joka lähti nuoremman naisen matkaan. Eileen ei kuitenkaan ole tilanteesta toivoton, vaan haluaisi kääntää uuden sivun elämässään. Hän toivoisi kovasti pääsevänsä treffeille ja löytävänsä mahdollisesti jopa loppuelämänsä rakkauden. Pienestä yorkshireläiskylästä ei vain tunnu löytyvän ketään sopivaa. Lopulta Leena keksii idean, joka voisi olla ratkaisu heidän molempien ongelmiin. He voisivat vaihtaa kotejaan kahdeksi kuukaudeksi niin, että Leena asettuisi maaseutumaisemiin Hamleighin kylään ja Eileen muuttaisi keskelle Lontoon sykkivää kaupunkielämää. 

"Mummi hei... mitä jos vaihtaisimme päittäin? sanon. Jos minä tulisin tänne ja huolehtisin kaikista sinun projekteistasi? Minä jäisin tänne ja sinä muuttaisit minun asuntooni Lontooseen?" s. 61

Hamleighiin muutettuaan Leena saa tehtäväkseen osallistua kyläläisten jokavuotisen toukojuhlan suunnitteluun. Lisäksi hänen on aika selvittää välit äitinsä kanssa, johon hän ei ole juurikaan ollut yhteydessä siskonsa kuoleman jälkeen. Lontoossa Eileen puolestaan aloittaa nettideittailun sekä suunnitteluprojektin taloyhtiön yhteistä oleskelutilaa varten. Sekä Leena että Eileen solmivat uusia ystävyyksiä sekä saavat eteensä monenlaisia haasteita. Vaikka kaksi kuukautta toisen saappaissa osoittautuukin vaikeammaksi kuin he ajattelivatkaan, auttaa se heidät näkemään sen, mihin heidän sydämensä todella kuuluvat. 

"Tästä ei tule mitään. Soitan Leenalle ja sanon, että olimme täysiä toopeja kuvitellessamme, että voisimme astua tällä tavoin toinen toisemme elämään, ja sen jälkeen matkustan takaisin kotiin. Juomme kaakaota, nauramme koko jutulle ja jatkamme elämää omana itsenämme kumpikin, siellä minne me oikeasti kuulumme." s.125

"Voi näitä ihmisiä. Heissä on niin paljon kiihkeyttä, niin paljon myötätuntoa. Kun tulin tänne, ajattelin että heidän elämänsä tässä kylässä on vähän pientä ja naurettavaa. Miten väärässä olinkaan. Olen löytänyt täältä mahtavampia ihmisiä kuin mistään muualta." s.308

Beth O'Learyn Vaihtokauppa on aivan ihanaa luettavaa ja saa lukijassa aikaan monenlaisia tunteita. Surun ja kaipuun vastakohtana teoksesta löytyy myös toivon kipinöitä, huumoria, ystävyyttä sekä rakkautta. Jälleen kerran O'Leary on luonut äärettömän mielenkiintoisia henkilöhahmoja, joiden matkaa seuraa mielenkiinnolla kirjan loppumetreille asti. Erityisesti pidin siitä, että tarinaan oli yhdistetty eri sukupolvien elämää. En ole juurikaan lukenut teoksia, joissa yksi kertojista olisi lähempänä kahdeksaakymmentä ikävuotta. Eileen osoittautui kuitenkin valloittavaksi persoonaksi ja hänen elämänasenteen haluisi myös itse säilyttää elämässään. Kokonaisuutena teos on nopeatempoista ja suhteellisen kevyttä luettavaa, joka kuitenkin antaa myös ajattelemisen aiheita. Kirjailijan esikoisteos Kimppakämppä oli omalla tavallaan hurmaava teos, mutta jotenkin pidin Vaihtokaupasta vielä  enemmän. 

❤: Suvi