Teoksen nimi: Kimppakämppä
Kirjoittanut: Beth O'Leary
Suomentanut: Taina Wallin
Ilmestymisvuosi: 2019 (alkuperäinen), 2020 (suomennos)
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 447
Oma arvio: ★★★★½
Kustannustoimittajana työskentelevän Tiffyn on eronsa jälkeen löydettävä Lontoosta edullinen asunto. Tiukan rahatilanteen ja vähäisten vaihtoehtojen takia hän päätyy lopulta hieman erikoiseen tarjoukseen. Yövuoroja hoitoalalla tekevä Leon kaipaa lisätuloja ja etsii asuntoonsa vuokralaista. Erikoisen tästä tarjouksesta tekee se, että he joutuisivat jakamaan saman sängyn, tosin eivät samaan aikaan. Koska Leon on töissä öisin, hän käyttäisi asuntoa päivisin. Tiffyn käytössä asunto olisi öisin ja viikonloppuisin. Heidän ei siten tarvitsisi koskaan edes tavata toisiaan. Vaikka Tiffyn ystävät pitävät ratkaisua erikoisena, päättää hän silti tarttua siihen. Hänen tämänhetkisessä elämäntilanteessaan se tuntuu parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta.
"Tiffy ja Leon nukkuvat samassa sängyssä. He eivät ole koskaan tavanneet..."
Sekä Tiffyllä että Leonilla on elämässään menossa vaikea jakso. Tiffy käy läpi eronjälkeisiä tunteitaan ja yrittää irroittaa ex-poikaystävästään. Se ei kuitenkaan ole helppoa, sillä hän tuntuu törmäilevän tähän jatkuvasti aivan kuin tarkoituksella. Hetkittäin Tiffy jopa toivoo, että he palaisivat yhteen. Toisena hetkenä hän kuitenkin haluaisi unohtaa koko miehen olemassaolon. Leon taas kantaa huolta veljestään, joka on joutunut vankilaan syyttömänä. Hän yrittää kaikin keinoin luoda veljeensä uskoa, että tämä pääsisi vielä vapaaksi. Raskas työ ja veljen tilanne ovat uuvuttaneet hänet, eikä helpotusta anna myöskään tyttöystävä, jolle on jotenkin tehtävä kalenterista tilaa.
"Tähän ryhtyessäni tiesin, ettemme olisi koskaan asunnossa samaan aikaan, ja juuri siksi se niin hyvältä ajatukselta tuntuikin. En kuitenkaan ollut tajunnut, että me emme kirjaimellisesti tapaisi toisiamme koskaan." s. 102
Tiffyn ja Leonin ei ole määrä olla asunnolla koskaan samaan aikaan, joten he viestittelevät post-it-lappujen avulla. Ajan kuluessa yksittäisen huomautukset ja lauseet, muuttuvat pitkiksi viesteiksi. Niiden avulla he oppivat hieman tuntemaan toisiaan. Lopulta post-it-lapuista tulee niin tavanomaista, että he odottavat toistensa viestejä kotiin päästyään. Tiffyn ja Leonin välistä vuoropuhelua lukiessaan voi huomata, kuinka erilaiset persoonat niiden takana on. Tiffy on pirskahteleva ja runsassanainen, kun taas Leonin on selkeästi vaikeampi avautua. Kirjan edetessä pari muuttuu toisilleen avoimemmiksi ja lopulta toiselle jaetaan jopa ne kaikista kipeimmät asiat. Mutta miten kaiken käy, kun he lopulta tapaavat toisensa?
"Nojaan otsaani jääkaapin oveen ja juoksutan sormiani paperinpalasten ja Post-it-lappujen lomitse. Niin paljon kaikkea. Vitsejä, salaisuuksia, keskusteluja: kaksi elämäntarinaa, jotka pikkuhiljaa keriytyvät auki ja muuttuvat joksikin muuksi, rinnakkain - tai, en tiedä, ehkä synkassa. Samassa paikassa eri aikaan." s. 229
"Voiko toiseen rakastua pelkkien post-it-lappujen perusteella?"
Kimppakämppä on Beth O'Learyn esikoisteos, joka avaa lukijalle oven Tiffyn ja Leonin mieliin. Teos on rakenteeltaan kahden kertojan, Tiffyn ja Leonin välinen tarina, jossa jokainen sivu tuo heidät lähemmäs toisiaan. Kirjan aloittaessa voi olla jo melko varma siitä, mihin kaikki lopulta johtaa. Tämä ei kuitenkaan tee teoksesta tylsää luettavaa, päin vastoin. Lukuisat juonenkäänteet ja persoonalliset henkilöhahmot pitävät lukijan otteessaan. Lukiessaan on kiehtovaa huomata millaisten vaiheiden kautta lopulliseen ratkaisuun lopulta päästään. Kaikki ei matkan varrella ole ennalta-arvattavaa, vaan mukaan mahtuu myös yllätyksellisiä hetkiä.
Lopultakin sain lukuvuoroon tämän kirjan ja voi että miten ihanaa sitä olikaan lukea. Pidin erityisesti kirjan päähenkilöistä, Tiffystä ja Leonista. Oli ihanaa huomata, miten he tarinan edetessä kasvoivat ihmisinä. Tietyissä asioissa koin samaistuvani Tiffyyn, mikä teki hänestä oman suosikkini. Kirja sykähdytti hauskuudellaan ja suloisuudellaan, mutta siinä käsiteltiin myös kipeämpiä aiheita. Tämän lukukokemuksen jälkeen voin sanoa, että kirja nousi yhdeksi tämän hetkisistä suosikeistani. Aion ehdottomasti lukea myös muut O'Learylta ilmestyneet teokset.
"Elämä on usein hyvinkin yksinkertaista, sitä vain ei tajua, ennen kuin se muuttuu ihan uskomattoman monimutkaiseksi. Ei esimerkiksi muista olla kiitollinen siitä, että on terve, ennen kuin sairastuu, tai ei osaa arvostaa ehjien sukkahousujen varastoaan ennen kuin ne, joita on juuri vetämässä jalkaan, risahtavat rikki eikä laatikosta löydy yksiäkään ehjiä." s. 201
❤: Suvi
