CAMILLA LÄCKBERG: KULTAHÄKKI

 Teoksen nimi: Kultahäkki

Kirjoittanut: Camilla Läckberg

Suomentanut: Aleksi Milonoff

Ilmestymisvuosi: 2019

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava 

Sivumäärä: 350

Oma suositus: ★★★★☆

"Faya kuului ehkä maailman varakkaimman maan rikkaimpaan prosenttiin. Hän ei joutunut käymään töissä eikä miettimään laskuja eikä  edes Juliennen hakemista päiväkodista." s. 49

Täydellinen aviomies, suloinen tytär ja kaunis koti Tukholman upeimmalla asuinalueella kuulostavat melkeinpä unelmalta. Todellisuus ei kuitenkaan aina ole sitä miltä se ulkopuolisen silmin näyttää. Ja kun kulissit kaadetaan, jäljelle jää vain rikkinäinen avioliitto, itseensä turhautunut nainen sekä loputon määrä valheita, joihin on sokeasti uskonut. 

"Joimme viiniä ja olutta ja juttelimme. Olin hetki hetkeltä rakastuneempi. Viini ja kaikki vaikutelmat saivat pääni pyörälle. Olin pullollani ruokaa ja hyvää fiilistä. En ollut ikinä ollut niin onnellinen kuin siellä silloin. Tähdet olivat siirtyneet sydämeeni." s. 119 

Opiskeluaikoinaan Faye rakastuu palavasti Jackiin. Kaksikosta tulee lähes erottamattomat. Faye jopa lopettaa koulunsa kesken, jotta voisi olla Jackin tukena tämän perustaessa yritystä ystävänsä kanssa. Hän käy töissä heidän molempien puolesta ja auttaa yrityksen pyörittämisessä parhaansa mukaan. Jackin sanojen mukaan häntä parempaa tyttöystävää ei osaisi kuvitella. 

Lopulta yrityksestä syntyy menestystarina, eikä Fayen enää tarvitse murehtia töissä käynnistä. Hänen tehtäväkseen jää vain olla mahdollisimman edustuksellinen vaimo. Faylle tämä ei kuitenkaan tahdo riittää, sillä hän on tottunut olemaan kunnianhimoinen ja vahva, ei kenenkään toisen varjoissa elävä alistuja. Vuodet Jackin kanssa ovat kuitenkin tehneet hänestä sellaisen. Hän on luopunut unelmistaan, opinnoistaan, urastaan ja siitä kuka hän todellisuudessa on. Tästä kaikesta huolimatta hän rakastaa Jackia, eikä voi kuvitella elämää ilman häntä. 

"Jack oli muuttanut hänet toiseksi. Ihmiseksi jota Faye ei itsekään enää tuntenut. Ja jos Faye ei ollut Jack Adelheimin vaimo, niin kuka hän oli? Jackin kanssa viettämien vuosien aikana hän oli kuorinut itsestään pois kaiken muun, kerros kerrokselta. Mitään ei ollut jäljellä." s. 164

Kun Jack pettää Fayta, tähän maailma hajoaa pieniksi palasiksi. Ensimmäiset viikot ovat pahimpia, mutta lopulta Faye tajuaakin olevansa helpottunut ja vapaa. Hän on päässyt ulos kultaisesta häkistä, jossa hän on vuosikaudet elänyt. Enää hän ei aio elää kenenkään muun, varsinkaan miesten mieliksi. Mutta ennen kuin hän voi todella tehdä niin, on hänen saatava kostonsa. Hänen on kostettava Jackille, murskattava hänet samalla tavoin kuin hän teki Faylle. Ja kun Faye päättää kostaa, tekee hän sen perusteellisesti.

"Useimmat naiset - olivatpa he miten rikkaita tai menestyneitä tahansa - olivat joutuneet miesten pettämiksi. Useimmilla oli ainakin yksi eksä, joka oli uskoton sika, valehteleva petturi, joka oli särkenyt ja tallannut heidän sydämensä. Miespuolinen pomo, joka antoi ylennyksen vähemmän pätevälle mieskollegalle. Kommentit, tahmaiset kädet firman pikkujouluissa. Useimmat naiset ovat sotainvalideja. Tavalla tai toisella." s. 183

"Faye ei ollut maailmanhistorian ensimmäinen nainen, jota aviomies nöyryytti, kohteli kuin idiootti ja vaihtoi nuorempaan versioon. Mutta nyt se loppuu, Faye ajatteli. Yhdessä olemme vahvoja, emmekä enää vaikene." s. 184

Kultahäkki on psykologinen trilleri, joka vangitsee lukijansa. Kun teokseen tarttuu, ei lukemista malta lopettaa. Juoni on punottu selkeästi ja houkuttelevalla tavalla aivan loppumetreille asti. Teoksen kertojana toimii päähenkilö Faye, joka raottaa nykyhetkensä lisäksi myös lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Elämän pimeän puolen kokenut kolmekymppinen tukholmalaisnainen saa lukijan pohtimaan monenlaisia teemoja, kuten naisten asemaa nykypäivän yhteiskunnassa. Päähenkilönä hän osaa olla samaan aikaan sekä ihastuttava että raivostuttava. Hänen kostonhimonsa tuntuu välillä hieman yliampuvalta ja suureelliselta. Samaan aikaan hän kuitenkin ajaa naisten asemaa edelleen valitettavan miesvaltaisessa yhteiskunnassamme. 

Vaikka teos pitää lukijan hyvin otteessaan ja antaa aihetta ajatella, on sen uskottavuutta pakko hieman kyseenalaistaa. Toisinaan Fayn suunnitelmat etenevät turhankin mutkattomasti ilman sen suurempia ongelmia. Vaikka teos genreltään on luokiteltu trilleriksi, on se sellainen kevyemmästä päästä. 

Kultahäkki on kaksiosaisen sarjan avaus ja seuraavaksi olisi tarkoitus lukea jatko-osa Hopeasiivet. 

JANE AUSTEN: YLPEYS JA ENNAKKOLUULO

 Teoksen nimi: Ylpeys ja ennakkoluulo

Kirjoittanut: Jane Austen

Suomentanut: Kersti Juva

Ilmestymisvuosi: 1813 (alkuperäinen teos), 2013 (Kersti Juvan suomennos)

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Teos, Helsinki

Sivumäärä: 505

Oma suositus: ★★★★☆

"On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton mies, jolla on huomattava omaisuus, on välttämättä vaimon tarpeessa. 

Riippumatta siitä, kuinka vähän tällaisen miehen tunteista tai näkemyksistä tiedetään hänen saapuessaan paikkakunnalle, tämä totuus istuu niin tiukassa lähiseudun perheiden piirissä, että hänet katsotaan oitis tämän tahi tuon talon tyttären oikeutetuksi omaisuudeksi." s. 7

Kun Netherfieldin kartanon vuokraa suuren omaisuuden omaava sekä naimaton nuori mies, alkaa Eglantilaisessa Longbournin maalaiskylässä tapahtua. Lähes jokainen lähiseudun perhe on halukas tekemään tuttavuutta ja naittamaan yhden tyttäristään tälle nuorukaiselle. Näin on asian laita myös Bennetin perheessä. Erityisesti rouva Bennetillä on lähes pakonomainen tarve saada perheen viisi tytärtä hyviin naimisiin mitä pikimmiten. Netherfieldin kartanon uuden vuokralaisen, herra Bingleyn saapuessa aukeaa rouvalle oiva tilaisuus saattaa yksi tyttäristään onnellisesti avioliiton satamaan.  

Lähiseudulla pidetään pian tanssiaiset, joihin Bennetin perheen iloksi on kutsuttu myös herra Bingley seurueineen. Tehdessään lähempää tuttavuuttaa nuoreen mieheen saavat he samalla tutustua tämän kahteen sisareen sekä heistä vanhimman aviomieheen. Huomion keskipisteeksi osoittautuu kuitenkin melko nopeasti herra Bingleyn hyvä ystävä komea ja vielä häntäkin varakkaampi nuori herra Darcy.  Vaikka mies komeudellaan ja varakkuudellaan voittaa Bingleyn mennen tullen, ei hän ole läheskään niin miellyttävää ja lämminhenkistä seuraa ystäväänsä nähden. 

"Herra Bingley oli hauskannäköinen ja hyvätapainen; hänellä oli miellyttävät kasvot ja mutkattomat, teeskentelemättömät tavat. Sisaret olivat hienoja naisia, ja äärimmäisen muodinmukaisia. Lanko, herra Hurst, oli herrasmies vain ulkoisesti; mutta pian huoneessa vei kaiken huomion herra Bingleyn ystävän herra Darcyn kaunis pitkä olemus, komeat piirteet ja jalo katsanto sekä tieto, joka oli kaikkien huulilla viiden minuutin kuluttua hänen saapumisestaan, nimittäin että hänellä oli kymmenen tuhannen vuositulot." s. 17

Tanssiaisista alkaa herra Bingleyn ja Bennetin perheen välinen tuttavuus, joka syventyy vähitellen vastavuoroisten vierailujen johdosta. Melko nopeasti huomataan, että mies on kiinnostunut perheen vanhimmasta tyttärestä, kauniista ja mitä hyväsydämisimmästä Janesta. Bennetien perheelle tämä on mitä mieluisin tilanne, sillä heillä ei ole mitään tuota hyväkäytöksistä ja arvonsa tuntevaa miestä vastaan.  Sen sijaan miehen seurassa hyvin tiiviisti viihtyvä herra Darcy aiheuttaa ylpeällä ja vastenmielisellä käytöksellään päänvaivaa. Erityisesti hänen läsnäolonsa tuntuu häiritsevän perheen toiseksi vanhinta tytärtä Elizabethia. Älykkäänä, määrätietoisena ja vastustamattomana nuorena naisena tunnettu Elizabeth ei tosin voi aavistaakaan mitä seuraavat kuukaudet hänelle ovat valmiita tarjoamaan. Samoin kuin hän ei voi aavistaa sitäkään, kuinka hänen käsityksensä herra Darcya kohtaan tulee muuttumaan. 

"Vaunujen vieriessä tiellä Elizabeth odotti levottomana Pemberleyn metsien tuloa näköpiiriin; ja kun he viimein kääntyivät porttituvalta puistoon, hänen sydämensä läpätti."           s. 321

Ylpeys ja ennakkoluulo vie lukijansa ajassa taaksepäin aina 1800-luvulle. Yläluokkaisten nuorten naisten elämä täyttyy juhlista, kosijoista ja hienoista leningeistä, mutta aivan kuten kaikilla nuorilla naisilla, myös heillä on ilonsa ja surunsa. Elämä ei aina kulje haluttua polkua ja matkalla vastaan tulee yllättäviäkin esteitä. Teoksen keskiössä oleva Elizabeth kulkee kivikkoisen tien läpi omaan onneensa. Hänen ja herra Darcyn hitaasti syttyvä rakkaustarina alkaa aivan väärältä pohjalta täynnä väärinymmärryksiä ja ennakkoluuloja. Sivu sivulta lukija saakin jännittää kuinka tämän parin lopulta käy. 

Päätin lopultakin tarttua tähän klassikkoteokseen ja lukea yhden maailman tunnetuimmista rakkaustarinoista. Oli kiehtovaa elää Elizabethin ja herra Darcyn matkassa. Parin keskinäiset kohtaamiset jäivät erityisesti mieleen, sillä ne vaihtelivat kiusallisesta hyvittyneeseen, unohtamatta tietenkään kauniita ja lämpimiä hetkiä. Molempien värikkäät luonteet tulivat hyvin esille ja tekivät kirjasta mielenkiintoista luettavaa.  Juonenkäänteitä ei jäänyt puuttumaan myöskään Bennetin muiden perheenjäsenten ja heidän sukulaistensa osalta. Muun muassa Elizabethin sisarusten mieskuviot toivat omalta osaltaan eloa tarinaan. Ajan kuvailu ja 1800-luvun miljöö maalaismaisemineen ja hulppeine kartanoineen veivät matkalle historiaan. Teos oli miellyttävä lukukokemus, vaikka on myönnettävä, että muutamat juonenkäänteet olivat hieman ennalta-arvattavia ja toisinaan tarina tuntui hetkellisesti uinuvan paikallaan. Joka tapauksessa teos oli jokaisen sivun arvoinen ja suurimman osan ajasta elin täysillä mukana mitä sykehdyttävimmässä rakkaustarinassa. 

"He jatkoivat kävelemistä vailla tajua suunnasta. Ajatuksia, tunteita ja sanottavaa oli liikaa, eikä huomiota riittänyt mihinkään muuhun." s. 476

❤: Suvi