Kirjoittanut: Sisko Savonlahti
Ilmestymisvuosi: 2018
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 304
Oma suositus: ❤❤
”Poikaystäväni jätti minut syyskuussa, erostamme on nyt siis yli kahdeksan kuukautta.
Lasken kuukaudet joka päivä: syyskuun, lokakuun, marraskuun, joulukuun,
tammikuun, helmikuun, maaliskuun ja huhtikuun. Kahdeksan kuukautta.
Jos olen selvinnyt niistä jokaisesta, miksen selviäisi seuraavastakin?" s.11
Kolmekymppinen helsinkiläisnainen kipuilee oman elämänsä kompastuskivestä toiseen. Muiden solmiessa elämänmittaisia liittoja, perustaessa perheitä ja edetessä urallaan hän kuluttaa aikaansa sekoittaen dippiä ja mutustaen sipsiä. Elämää varjostaa ero, josta kuluneen puolen vuoden aikana haavat eivät ole edelleenkään kuroutuneet umpeen. Yhteiset joulut, syntymäpäivät ja aivan tavallinen arki jäivät vain haaveiksi, joita ajatellessa paha olo palaa yhä uudelleen.
”Tiedän, että minun on tehtävä tälle kaikelle jotain ja vähän äkkiä.
Mutta vielä hetken ajan minä haluan maata parvekkeella
ja muistella entistä poikaystävääni. s.18
Lääkkeenä pahaan oloon elämä on täytettävä kaikella muulla, vaikka sitten yhden yön -jutuilla, tinderillä, matkustamisella toiselle puolelle maapalloa tai "sipsiövereillä". Ei sillä nyt niin väliä, kunhan kaiken saisi unohdettua edes hetkeksi. Elämän ollessa jo niin solmussa joka suuntaan, ei tällaisilla "lääkkeillä" ole juurikaan merkitystä. Lopulta on vain päätettävä jatkaa elämää, hankittava töitä, maksettava hoitamattomat velat ja annettava itselleen aikaa kaikesta toipumiseen.
”Keskiviikkona herään aikaisin ja teen päätöksen:
tänään aion lähettää ainakin yhden työhakemuksen, vaalia kehoni
hyvinvointia ja jättää roskaruuan syömättä. Etenen suunnitelmassani hyvin.
Kello on vasta yhdeksän, kun kävelen keittokomeroon, nostan läppärin
kannen ja painan koneen päälle. Oloni on levollinen. Avaan selaimen
ja istun alas. Olen hyvä ihminen.” s.214
Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu sukeltaa nykypäivän tyypillisimpiin ongelmiin, kuten työttömyyteen, yksinäisyyteen, mielialaoireisiin sekä riittämättömyyden tunteeseen. Nämä ovat asioita, joista ei kovinkaan usein puhuta ääneen. Ne ovat kuitenkin jollain tapaa läsnä monen meistä jokapäiväisessä elämässä. Esimerkiksi teoksen päähenkilölle itsensä hyväksyminen on täysin tuntematon käsite. Hänen on etsittävä elämäänsä koko ajan päämääriä, jotka saavutettuaan hän voi pitää itseään hyvänä tai vähintäänkin kelvollisena ihmisenä. On hankittava poikaystävä, saatava käsiinsä hyvä työpaikka, koulutettava itseään, elettävä terveellisemmin ja aloitettava uusi harrastus. Mutta toisin kuin loputtomien päämäärien saavuttamiseksi, eikö elämä ole lopulta tehty elettäväksi.
Lukukokemuksena odotin tältä kirjalta jotain enemmän. Kevyesti ja paikoin itseään toistavasti rakennettu sisältö, jossa ei ollut varsinaista juonta, ei oikein iskenyt itseeni. Päähenkilön luonne sai minut paikoitellen jopa ärtyneeksi. Toisaalta hyvä kirja herättää tunteita, joten voisi tätä lukukokemusta luonnehtia myös jotenkin onnistuneeksi. Osuihan se johonkin tunnehermoon ja sai ainakin aikaan paljon miettimisen aihetta.
”Kotini sijaitsee kuudennessa kerroksessa, ja siinä on lasitettu parveke,
johon paistaa aurinko iltapäivästä aina iltaan asti.
Kun menen parvekkeelle seisomaan, näen Linnanmäen
korkeimmat laitteet. Kuulen, kuinka ihmiset kiljuvat,
kun laitteista korkein on ensin vienyt heidät ylös ja tuo heidät sitten alas.” s.9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti