Agatha Christie: Stylesin tapaus

Teoksen nimi: Stylesin tapaus

Kirjoittanut: Agatha Christie

Suomentanut: Paavo Lehtonen

Ilmestymisvuosi: 1921 (alkuperäinen teos), 1970 (suomennos)

Kustantaja: WSOY

Sivumäärä: 313

Oma arvio: ★★★★★

"Poirot oli merkillisen näköinen pikku mies. Hän ei ollut juuri sataakuuttakymmentä senttiä pitempi, mutta hän oli varsin ryhdikäs ja esiintymiseltään hyvin arvokas." s.44

Eletään ensimmäisen maailmansodan aikaa Englantilaisessa maalaiskylässä. Stylesin kartano on saanut vieraakseen Kapteeni Hastingin, joka toipuu sodan jättämistä arvista. Ei ehdi kulua kauaakaan kun kartanon vanha rouva Emily Inglethorp kuolee kohtalokkaasti eräänä yönä. Myöhemmin kuolinsyyksi todetaan myrkytys. Vanha rouva oli ilmeisen varakas, joten hänen kuolemastaan olisivat saattaneet hyötyä niin hänen aviomiehensä Alfred kuin hänen poikapuolensa John ja Lawrence. Epäiltyjen lista ei kuitenkaan jää näihin kolmeen. 

Hasting lähestyy tapauksella vanhaa tuttuaan, kuuluisaa yksityisetsivää Hercule Poirotia, joka sattumoisin majailee läheisessä kylässä. Poirot ottaa tapauksen tutkittavakseen ja selvittää pienimmätkin yksityiskohdat perinpohjaisesti. Hasting ei tämän nerokkaan pikkumiehen tahdissa mahda pysyä, mutta seuraa Poirotin työskentelyä haltioituneena. Hän luottaa siihen, että jos joku tämän mysteerin pystyy ratkaisemaan, on se ehdottomasti Poirot. Tutkinnan edetessä vastaan tulee yllättäviä käänteitä ja epäilty vaihtuu moneen otteeseen. Lopulta ratkaisu avautuu Poirotille aivan kristallin kirkkaana. Mutta osasiko kukaan odottaa tällaista lopputulosta?

Agatha Christien esikoisteos Stylesin tapaus on nerokkaasti punotun juonensa ansiosta mielenkiintoista ja loppuun asti hyppysissään pitävää luettavaa. Kirja on täynnä mielenkiintoisia ja persoonallisia henkilöhahmoja, jotka esitellään aivan kirjan alussa. Tämä aiheutti hieman päänvaivaa ja muutamaan otteeseen saattaa joutua tarkistamaan, kuka mainittu henkilö nyt mahtoikaan olla. Alun hämmennyksen jälkeen kirjan hahmot tulivat kuitenkin tutuiksi ja lukeminen sujui soljuvasti. Tarinankertojana teoksessa toimii Hasting, jonka hämmentynyttä olemusta on viihdyttävää seurata. Hän luettelee Poirotin löytämiä johtolankoja ja oivalluksia tarkasti, mutta ei tunnu itse saavan niistä juuri mitään irti.  Lopussa Hasting on kuitenkin avainasemassa tapauksen ratkeamisen kannalta. 

Agatha Christien tuotanto on itselleni melko tuntematonta, sillä ennen tätä teosta olen lukenut ainoastaan Idän pikajunan arvoituksen. Stylesin tapaus osoittautui todella viihdyttäväksi teokseksi. Jatkossa aionkin perehtyä enemmän Christien tuotantoon ja erityisesti Poirotin seikkailuihin. Seuraavaksi lukulistalla olisikin vuorossa Kuolema Niilillä. Toivon todella, että se on vähintäänkin Stylesin tapauksen veroinen teos. 

   ❤: Suvi

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Teoksen nimi: Teemestarin kirja

Kirjoittanut: Emmi Itäranta

Ilmestymisvuosi: 2012

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Teos

Sivumäärä: 330 (pokkariversio)

Oma arvio: ★★★

"Vesi on kaikista elementeistä muuttuvaisin. Se ei pelkää palaa tulessa eikä haipua taivaalle, se ei epäröi särkyä sateena teräviin kallioihin tai hukkua mullan pimeään vaippaan. Se on kaikkien alkujen ja loppujen tuolla puolen." s. 279

Kuvittele itsesi tulevaisuuteen, jossa maailmasta on loppumassa makea vesi, talvista ei ole enää tietoakaan ja lämpötila on vuoden ympäri reilusta plussan puolella. Kuivuus on köyhdyttänyt maaperän ja ihmiset näkevät nälkää. On täytynyt tapahtua jotain katastrofaalista, kenties ilmastonmuutos, joka on ajanut maapallon ja sen ihmiskunnan tällaiseen tilanteeseen. Menneiltä ajoilta ja sen tapahtumista on kuitenkin saatavilla hyvin vähän tietoa. Kirjat kertovat lukijalleen valkeista talvista ja monesta muusta entisajan ihmeestä. Enää niitä ei kuitenkaan ole, vaan on vain tämä hetki ja todellisuus, jossa on taisteltava ja pidettävä itsensä sekä läheisensä jotenkin hengissä.

"Minä olen veden vartija. Minä olen teen palvelija. Minä olen muutoksen vaalija. En kahlitse sitä, mikä kasvaa. En takerru siihen, minkä on murennuttava. Teen tie on minun tieni." s.131

Teemestarin tytär Noria on yksi tällaisen tulevaisuuden ihmisistä. Hän kuuluu hyvin vanhaan teemestareiden sukuun ja on pian ottamassa paikkansa täysivaltaisena teemestarina. Ennen tätä hän saa kuulla isältään tarkoin varjellusta salaisuudesta, joka paljastuessaan saattaa muuttaa kaiken. Nuoresta iästään huolimatta Noria joutuu tekemään monia vaikeita päätöksiä. Isänsä kuoltua ja äitinsä muutettua toisaalle hänen on selvittävä yksin kaiken epävarmuuden keskellä. 

Kyliä hallitsee sotilasdiktatuuri, joka säännöstelee ihmisten vedenkäyttöä. Rikoksista pahimpana pidetään veden kätkemistä ja siten siihen syyllistyneille seuraa ankara rangaistus. Heidät leimataan yhteiskunnan vihollisiksi, joiden sinisellä ympyrällä merkityt talot kierretään kaukaa.  Erityisen tarkkailun alle sotilasvalta on tuntunut ottavan teemestarin talon. Mutta mikä tähän mahtaa olla syynä? Ja liittyykö Norian salaisuus jotenkin asiaan? 

"Salaisuudet syövät ihmisten välisiä siteitä. Toisinaan uskomme, että ne voivat myös rakentaa niitä: jos päästämme toisen hiljaiseen tilaan, jonka salaisuus on meihin tehnyt, emme enää ole siellä yksin." s. 205

Teemestarin kirja on Emmi Itärannan palkittu esikoisteos. Se antaa hyvin todentuntuisen kuvan maailmasta, joka voisi olla seurausta meidän aikamme valinnoista ja ilmastonmuutoksesta. Teoksen kerronta on hyvin kaunista ja kuvailevaa. Miljöö tulee hyvin esille ja lukija pystyy kuvittelemaan mielessään maiseman kirjan tapahtumille. Kirjan juoni taas ei jotenkin vienyt minua mukanaan. Välillä tuntui, ettei tapahdu oikein mitään. Lisäksi jotkin asiat, joita kirjassa käsiteltiin melko paljonkin jäivät vailla lopullista ratkaisuaan. 

Odotin todella paljon tältä teokselta, sillä olen lukenut siitä niin paljon hyviä arvosteluja. Alussa kirja vaikutti mielenkiintoiselta ja tapahtumat etenivät. Jossain kohtaa lukuintoni kuitenkin hiipui. Pidin kuitenkin kirjan loppuun asti jatkuvasta erittäin kauniskielisestä kerronnasta. Myös avoimeksi jäänyt lopetus oli mielenkiintoinen ratkaisu, sillä lukija voi itse muodostaa oman käsityksensä siitä. Lukukokemuksena tästä jäi kuitenkin jotain puuttumaan. Ehkä juuri liian korkeiksi osoittautuneet odotukset jättivät lukukokemuksen keskivertoiseksi. Missään nimessä tämä ei kuitenkaan ollut huono kirja, joten suosittelen ehdottomasti lukemaan. 

❤: Suvi